Ketelle oma röhkö-possu

Tomeran ja Huiman luona Kete ihastui röhkö-possuun - siis kumiseen possuun, joka röhkii, kun sitä puree. Tokihan lapsukaiselle piti saada oma röhkö - onneksi S-Marketista sellainen viimein löytyi!
Samana päivänä Kete tosin näytti, ettei hän enää ole mikään penska. Nosti jalkaa pissatessa niin reteästi että! Yritystä on ollut ennenkin, mutta tasapaino ei kait vielä ole antanut periksi kunnon jalan nostoa. Samaan aikaan huomasin kiinnostuksen hajuihin ja merkkailun. Ketestä on siis kasvamassa nyt iso poika (no, isohan se jo on, ainakin koon mukaan - kunpa järki kasvaisin samaa tahtia!)
Samaan aikaan, kun röhkö saa kyytiä, sairastaa emäntä vuosikymmenen flunssaa. Tauti ei ota talttuakseen, vaikka antibioottikuurikin on päällä. Ritari viettää siis lomapäiviä, kun apuliikuttajakin on reissussa. Päinvastoin kuin emännän terveydentila, niin Ritarin terveydentila on ollut nyt erinomainen. Parin viikon päästä raportoidaan taas Hallamaalle tilanteesta. Hänen epäilynsä oli, että hevonen stressaa tilanteisessa, jossa se kokee, ettei pärjää. Aluksi kuullosti hullulta, mutta mitä enemmän asiaa olen miettinyt ja muistellut Ritarin reaktioita, niin sitä järkevämmältä se kuullostaa. Todennäköisesti saamme jotain rauhoittavia homeopaattisia juttuja seuraavaksi. Vastaavasta tapauksesta oli juttua uudessa Hevoset ja Ratsastus - lehdessä. Suosittelen lukemaan!

No, ota nyt se kuva!

Tässä nämä kesäkrapulaiset pojat nauttivat uuudesta laitumesta. Omistajat innostuivat kuvaamaan ja Ritari yritti poseerata kohteliaasti K:lle. Lumi sen sijaan tuntui keskittyvän olennaiseen... Yllättävää, yleensä Ritarin pää on aina maassa!

Kete muistuttaa kovasti Uffea muutenkin kuin vilkkaudeltaan. Todistetusti sille maistuu kesän herkut: vadelmat, mustikat ja vesimelooni. Ledi nyrpistää nenäänsä ja lähtee pois;-)

Keten kanssa on treenattu säännöllisen epäsäännöllisesti. Ohjelmassa on ollut nyt kapulan nostoa, pitoa ja noutoa. Myös paikallaoloa on treenattu yhdessä Ledin kanssa. Kete matkii mukavasti Lediä ja jaksaa olla jo suht kauan makuulla. Vilkuilee välillä Lediä ja välillä mun namikättä!

Ritari on ollut nyt erinomaisessa kunnossa. Kunnon kasvatuslenkkejä on tehty Läykän maastoissa ahkerasti - viimeksi tänään, tosin Varpu ratsasti lainaratsu Lumea ja P meni Ritarilla. Kiitos K Lumen lainasta!

Eläinlääkärissä

Kete-poika oli kilttinä lekurissa. Tuskin huomasi koko rokotusta. Myös Ledin huulipatit katsotiinn läpi. Lekuri oli sitä mieltä, ettei huoleen ole syytä. Patit ovat tasapuolisesti kummallakin puolella suuta samoissa kohdissa. Ilmeisesti kulmahampaat (jotka ovat vähän poikki) hinkkaavaa huuleen ja nuo paksuuntumat johtuvat siitä. Seuraamme tilannetta ajan kanssa!
Hepat pääsivät uudelle laitumelle. Lumi ja Ritari ovat näillä helteillä kuin kesäkrapulaiset pojat;-) Kylläpä ne nauttivat olostaan!

Ritarin iskä

Ystäväni M kävi tutustumassa Ritarin isään E.V. Johtotähteen. Tässä M:n ottama upea kuva Johtiksesta. Saa nähdä, tuleeko Ritarista missä iässä kokonaan valkoinen. Kovasti se on vaalentunut viime vuosien aikana.

L kävi pitkästä aikaa pitämässä koulutuntia (edellisestä tunnista olikin yli 5 kk). Jännitti, miten Ritari suhtautuu ja alkaako vatsaoireet samantien. L:n tullessa kentällä Ritari teki yhdet lehmänläjäkakat ja ehdin jo ajatella, että nyt se sitten alkaa! Mutta ei, sen jälkeen tuli muutama ilmapaukku ja varsinaista ripulointia ei tullutkaan. Sairaustilanne näyttää siis tällä hetkellä suhteellisen hyvältä. Homeopaattisista lääkkeistä on nyt aikaa viikko - seuraan siis tilannetta vielä kolmisen viikkoa.

Koirat viettävät vielä lomaa mökillä. Kete on uskaltautunut jo sen verran veteen, että käy työntämässä kuononsa veden alle ja puhaltelee siellä ilmoja ulos. Kuplat ovat sitten hauskoja!

Lediltä löysin huulista kaksi pattia (ylähuulissä juuri kulmahampaiden kohdilla). Ovat sellaisia ikävän näköisiä röpeliäisiä, mutta eivät onneksi tulehtuneen näköisiä. Ensi viikolla on Keten rokotus. Varasin samalla ajan Ledille noiden pattien näyttöä varten. Vähän hirvittää, ettei ole mitään vakavaa. Ledilläkin on kuitenkin ikää jo 9 vuotta!

Hellettä

Huh...hellettä...jopa minä, joka rakastan lämpöä, alan kaipaamaan jo viileämpää säätä... Mitään muuta ei jaksa tehdä kuin uida, soudella ja levätä. Veden lämpötila on nyt 24 astetta, ulkona on 28 astetta!!!
Koirat ovat selvinneet helteestä hyvin. Ledi asuu järvessä, Keten sen sijaan joutuu pakkouittamaan - vapaaehtoisesti se ei järveen mene. Pientä tokoharjoitusta ollaan Keten kanssa tehty, mutta olen todennut, että tällä hetkellä ei motivaaio (siis oma) riitä evl-liikkeiden opettamiseen. Koirassa sen sijaan on kyllä potentiaalia! Ledi on opettanut Ketelle tärkeitä asioita, kuten esim portilla rähisemisen, kun vieraita koiria menee ohi! Myös talon ympäri juoksemisen Kete taitaa Ledin mukana, kun ruoka-aika lähestyy! Mökillä näkee niin vähän vieraita koiria, että ihan hirvittää, miten mökkiytyneitä koirat ovat, kun ne palaavat kaupunkiin!
Ritari lomailee näillä helteillä. Se on nyt suht hyvässä kunnossa ja homeopaattinen hoito on nyt päällä. Seuraavat neljä viikkoa kertovat tuloksia! Muu lääkitys on nyt tauolla. Kete kävi tutustumassa tallilla Ritariin ja mustiin (suursnautsereita). Kuvasatoa laitan myöhemmin!

Mökillä kamujen kera

Lähdimme Jukolan viestiä karkuun mökille K:n, Sissin ja Tuulin kanssa. Keli suosi ja melkein saimme happimyrkytyksen, kun tuli ulkoiltua niin paljon. Koirilla oli hauskaa: oli painileikkiä, lenkkeilyä, treeniä ja vähän uimistakin. Tosin ainoa, joka ui kunnolla oli Ledi - Sissi taisi käydä kastautumassa, mutta ei uinut. Kete uskaltautui kastamaan varpaansa ja kerran taisi kahlata sen verran, että vatsanalus kastui. Siitä se lähtee. Nyt kun helle alkaa (?) ja vesi lämpenee, harjoitellaan sitten lisää uimista.

Treeniin lisäsimme nyt noudon. Kapulan kantoa ja maasta nostoa. Selkeästi Kete toimii saalisvietillä - paikalla oleva kapula ei kiinnosta! Mukavasti noudon alkeet sujuivat samoin muut treenit, vaikka K ja Tuuli olivat samalla kentällä treenaamassa.

Sunnuntai iltana kotona oli rauhallista. Kaikki pojat, niin, mukaan lukien P, joka toipui Jukolasta, nukkuivat tyytyväisinä aamuun saakka! Tänään vien poppoon takaisin mökille lomailemaan!

Mie en oo tehny mittään!!!!

Varsinkaan pahhaa...Mie oon vaan nukkunut pää tassun päällä koko aamun;-)
Tällaista tuohoa saa pikku-Kete aikaiseksi aamupäivän aikana! Aamupostit on luettu todella tarkkaan - hyviä toimittajia siis Aamupostissa! Itikkaverhot on revitty alas ja muutenkin tehty tavaroiden uudelleen järjestelyä!

Virtaa energiapatukassa on vaikka muille jakaa! Onneksi nyt alkaa loma ja ehtii harrastamaan koirien kanssa enemmän! Mökillä pääsee sitten purkamaan energiaa koko päivän ajan pihamaalla!

Homepaatilta sain ohjeistuksen Ritarin hoitoon. Nyt odottelen postista pakettia. Säilöheinää ei saisi syöttää lainkaan, mieluiten latokuivattua kuivaheinää. Suosituksena oli myös kotimaiset rehut kotimaiselle hevoselle! Mielenkiinnolla odottelen tulevaa!

Eilen laajennettiin taas Lumen ja K:n kanssa maastoreittejämme. Löysimme ihanat metsätiet ja maastossa hurahti taas melkein kaksi tuntia. Ihanan rentouttavaa, kun muuta ei kuulunut kuin vaimea kavioiden kopse metsämaassa ja lintujen laulu :-)

Laukkaa kentällä:-)

Kyllä sitä voi ihminen joskus olla tyytyväinen pienestä! Eilen päätin pitkästä aikaa kokeilla Ritarilla kentällä menoa. Satuloitaessa se oli hapan ja näykki, mutta päätin, että nyt silti mennään sinne kentälle. Alku ei ollut lupaava - heti lehmän läjät alkukäynnissä. Eli ei siis voi tuo paskominen johtua liiasta kokoamisasteesta;-) Jatkoin kuitenkin ratsastusta tehden hyvin kevyesti taivuttelua, väistöjä, kevyttä ravia. Ritari oli hyvin innokas ja lopulta läjiä taisi tulla kahdet eli Ritarin sairaskertomus huomioiden, se oli lähes normaalia. Lopussa työstettiin vähän laukkaa. Kun yritin tehdä siirtymisiä raviin, kokosi ja hidasti Ritari vain laukkaansa, eikä millään olisi siirtynyt raviin. Sen jälkeen pärskittiin ja oltiin niin tyytyväisiä - molemmat!

Olen saanut erilaisia ruokinta- ja tuotesuosituksia nyt joka taholta. Pää on ihan pyörällä, mitä sitä hevolle syöttäisi ja antaisi. Ell suositteli yea-sacc hiivaa, jota tilasinkin. Lisäksi tilauksessa on yrttejä. Nämä ajattelin kokeilla nykyisen ruokinnan lisänä ja vasta sitten tehdä suurempia muutoksia, jos (toiveekkaasti) ongelmat jatkuvat. Otin yhteyttä myös homeopaattiin - mielenkiintoista nähdä, tuleeko sieltä jotain ideoita ja miten ne vaikuttavat. Kyllä tässä vatsahaavaa ja IBD:tä sairastavan hevosen omistajakin saa vatsahaavan ja migreenin kaupan päälle. Huoleton on hevoseton!

Itku pitkästä ilosta

Ketellä on ikää nyt kolme kuukautta ja muutama päivä. Pissapaperit saa kohta heittää jo roskakoriin, sillä vahinkoja tapahtuu enää erittäin harvakseltaan. Ainoastaan työpäivät ovat välilä hankalia, jos emäntä viipyy liian kauan reissussa. Tosin niistäkin ja yli neljän tunnin tallireissuista on selvitty ilman liruja lattialle. Isommat hädät ovat tulleet ulos alusta asti. Nätisti Kete osaa jo pyytää ulos takaovella, kun on hätä. Vähän vähemmän nätisti se pyytää myös ulkoa sisään (sen kuulevat myös naapurit;-)

Tokon alkeita on treenattu: istumista, maahanmenoa, sivulletuloa, askelseuraamista, luoksetuloa ja vähän noutoakin. Tänään keksin, että takapään käyttö on unohtunut kokonaan. Se on ollut vaikeaa kaikille edellisille koirilleni, joten ehkä sen opettaminen pitäisi aloittaa nyt heti. No, tuumasta toimeen. Ensin vähän treenasin Lediä olohuoneen matolla. Matto osoittautui varsin pieneksi, sillä Lediä ei ole taidettu treenata olohuoneessa sen jälkeen kun se täytti puoli vuotta. Ketellä mattoala olikin sitten jo ihan riittävä. Kete on innokas oppilas, joka onneksi kyllä, on hiljaa treenatessa. Muusta elämästä ei voi sanoa samaa! Takapään käytön alkeita opeteltiin, mutta oli se hankalaa, kun koira on niin pieni ja itse sai kummarrella selkä vääränä alaspäin. Muut liikkeet menevät jo kivasti käsiavuilla. Istuminen taitaa olla ainoa, jonka Kete osaa pelkästä käskystä. Sivulle on ilmeisesti sen verran tuttu, että kun treenasin Lediä olohuoneessa alkoi Kete keittiössä haukkumaan joka kerta kun sanoin sivulle-käskyn?

Treenin lisäksi ohjelmassa oli lenkki Tuulin, Sissin ja K:n kanssa. Koirat painoivat menemään kuin hullut ja kotona leikki jatkui vielä Ledin kanssa kahdestaan. Tätä blogia kirjoitellessani pojat nuhjasivat vielä tuossa lattialla ja lopulta (ihmettelen, että meni näinkin kauan) Lediltä meni hermo, kun napero hyppi sen selkään purren sitä oikein raivokkaasti. Niinhän siinä sitten kävi, että itku tuli pitkästä ilosta! Nyt napero ja isänsä nukkuvat vierekkäin ja rauha on taas maassa.

Vielä ei ihan onnistu tämän blogin käyttö. Yritin lisätä Ritarin ja Lumen kuvan tuohon esittelytekstiin, mutta eihän se onnistunut. Edellisessä kuvassa ovat siis Ritari ja paras kaverinsa Lumi. Kuvan on ottanut Lumen omistaja K, silloin kun pojat pääsivät laitumelle.

Tänään kahvittelimme tallilla tippumiseni (tai siis kaatumiseni) johdosta. Tallilla on tapana, että jos tippuu, niin tarjoaa sitten kakkukahvit kaikille. Viime viikolla muksahdin alas laukasta tiistaina ja sitten heti perään torstaina teimme Ritarin kanssa kunnon kuperkeikan laukasta. Onneksi hepalla oli vain vähän turpa ruvella ja itsellä olkapää auki. Pahemminkin olisi voinut käydä! Kakku kävi kaupaksi ja maastoon lähtiessämme meille ei enää saanut toivotella turvallista matkaa. Tänään kävimme eilisen kahden tunnin maaston jälkeen palauttelevan kävelylenkin, joka päättyi Läykän keskustaan. On meillä lunkit hepat, kun kävelimme pääraittia pitkin vapain ohjin;-) Pariin päivään Ritari ei ole ripuloinut, mutta reagoi kyllä satulan laittoon. Toivottavasti oireet eivät pahene!

Elsan toiveen mukaan täytyy lisätä tähän kuva Ketestä (ja tasapuolisuuden vuoksi myös Ledistä). Sitten onkin kaikki karvaiset kaverit jo fotonakin mukana.

Blogi käyttöön

Elsa kannusti minua kirjoittamaan karvaisten kavereideni kuulumisia blogiin. Ei huono idea..täältä voitte sitten kaikki kaverini käydä lukemassa nahkojen Ledin ja Keten sekä sh-ruuna Ritarin kuulumisia.

Ensin kuitenkin karvaisten kavereideni esittelyt. Ledi on kohta 9-vuotias nahkaherra, virallisesti FIN MVA FIN TVA Tanning Ledin-P. Kete on hänen poikansa, tällä hetkellä 13-viikkoa vanha viikari, virallisesti Final Fantasy's Father's Son. Kuten virallisesta nimestäkin voi päätellä on Kete saanut nimensä Putouksen Kete Rahkosen mukaan. Onhan hän isänsä poika ja rakastaa PIIMÄÄ!

Ritari on 11-vuotias kimo sh-ruuna, joka asustaa Läykässä parhaan heppakaverinsa Lumen kanssa. Ritari rakastaa ruokaa ja maastoilua. Välillä yritämme vääntää koulua kentällä, mutta keväisen vatsahaava ja IBD-diagnoosi vuoksi se on nyt jäänyt vähemmälle ja heppa yritetään saada kuntoon.